Kirjako kuollut? Ei, jos sisältömarkkinoinnilta kysytään. Tarinallisuus on tulevaisuuden tietokirjaan sisäänrakennettu.
Kirja on kriisissä. Netti tappaa printin. Kukaan ei enää lue kirjoja.
Hölynpölyä. Globaalilla markkinalla kirjojen myynti näyttää olevan nousussa. Toisaalta on totta, että huomio hajaantuu, kirjojen yleisöt sirpaloituvat ja yhä useamman julkaistun kirjan kohtaloksi koituu huomioarvo 0.
Kolmen jo julkaistun tietokirjan römeällä rintaäänellä uskaltaudun arvailemaan, mitä tulevaisuuden tietokirjalta edellytetään. Siis siinä tapauksessa, että sen kirjailija toivoo löytävänsä lukijansa.
Tässä analyysini niistä ominaisuuksista, joilla tietokirja voi kisassa pärjätä:
Voidakseen olla relevantti tietokirjan on oltava pelattava. Y-sukupolvi on tottunut siihen, että kaikki, mitä se kuluttaa, on interaktiivista. Olen kuullut lapsesta, joka luuli, että keittiön pöytä on rikki, koska kun sitä painaa sormella, mitään ei tapahdu.
Miksi tiedon tulisi olla tästä poikkeus? Kirjatiedon tärkein tehtävä on mahdollistaa lukijan tiedon syventyminen. Jos mielii tavoittaa laajan yleisön, se kannattaa tehdä vuorovaikutteisella tavalla.
Pelillisyydestä on myös hyötyä. Kuten Stuart Brown kirjassaan Play. How It Shapes the Brain, Opens the Imagination, and Invigorates the Soul osoittaa, pelaaminen ja leikkiminen lisää luovuutta ja ongelmanratkaisukykyä.
Kykymme keskittyä on heikentynyt. Tai ainakaan emme pysty keskittymään yhtä pitkiä jaksoja kuin ennen. Tämä ei kuitenkaan ole välttämättä ongelma.
Menestyskirjassaan How We Learn. The Surprising Truth About When, Where and Why It Happens Benedict Carey esittää käänteentekevän havainnon: voimme aivan hyvin oppia myös lyhyttempoisemmalla tavalla, havaitsemisen kautta. Tärkeintä on, että tunnemme oman tapamme oppia ja hyödynnämme sitä.
Mukautuva tietokirja antaa mahdollisuuden monenkaltaiseen lukemiseen. Voit selata, palata ja edetä oman mielenkiintosi mukaan. Tämä piirre selittää opaskirjojen suosion. Niissä tärkein osa kirjaa on hakemisto.
Tylsä tieto kiinnostaa vain alan vannoutunutta fania, muille se on silkkaa kohinaa. Niinpä tietokirjan on syytä tehdä itsensä kiinnostavaksi. Se tapahtuu parhaiten viihdyttävyyden avulla.
On hyvä ymmärtää, että viihdyttävyys ei tarkoita samaa kuin viihteellisyys. Se on seurausta käyttäjälähtöisestä ajattelusta, selkeästä ilmaisusta, hyvästä paketoinnista ja osuvasta markkinointiviestinnästä. Jatkossa harva tieto löytyy ilman näitä elementtejä.
Nuoret kuluttajat käyttävät paljon aikaa tietovideoiden katseluun. Esimerkiksi TED-videoiden suosio kertoo tästä trendistä. Jo pitkään on kirja-alallakin puhuttu edutainmentista, mutta missä ihmeessä se yhä luuraa? Ennustan, että se tulee ennen muuta liikkuvan kuvan ja pelien muodossa.
Yhä suurempi osa tiedosta kulutetaan pienissä paloissa, sieltä täältä poimien. Onnistunut tietokirja täyttää saman kriteerin. Sen sisältämä tieto on palasteltua ja sitä voi palastella itse lisää.
Tämä ominaisuus pelaa hyvin yhteen sekä eriyttämistarpeen että jakamisen kanssa. Kun voit itse päättää, millä syvyydellä kulloinkin tietoon perehdyt, kynnys sen äärelle etsiytymiseen alenee. Selattavuuden tapaan myös tämä ominaisuus auttaa lyhytjänteistä lukijaa.
Tämän ulottuvuuden älykäs hyödyntäminen tulee tarjoamaan tulevaisuudessa mielenkiintoisia bisnesmahdollisuuksia.
Kun tieto tarjotaan paloissa, sitä on myös helpompi jakaa. Kun tietoa jaetaan, tietoisuus sen olemassaolosta lisääntyy. Tulevaisuuden tietokirjassa tämä on sisäänrakennettu ominaisuus. Niinpä jatkossa yhä useampi tietokirja muuttuu monikanavaiseksi. Samalla sisällön ja siitä viestimisen raja hämärtyy.
Toisin kuin osa puristeista kuvittelee, tämä ei tarkoita tiedon muuttumista viihteeksi, vaan päinvastoin mahdollistaa sen, että tieto pääsee porautumaan yhä syvemmälle yhteiskuntaan. Jos asiasta ei tiedetä, se ei voi vaikuttaa. Se mistä tiedetään, voi muuttaa maailmaa.
Jaettavuus on paras tae sille, että tietokirja elää ja voi hyvin myös jatkossa.
Tietokirjat ovat hyötykirjallisuutta. Niistä etsitään tiedon muodossa olevaa apua, ohjeita tai inspiraatiota. Hyödyttävyyden vaatimuksen seuraava taso on jo nähtävissä. Pelkkä tieto ei enää riitä, sen tulee hyödyttää lukijaa aivan erityisellä tavalla.
Hyvä tietokirja on kuin lisälihas, jonka avulla lukija pääsee ponnistamaan kohti seuraavaa tasoa esimerkiksi siinä taidossa, jossa hän on tuota ponnistusta tekemässä: lastenkasvatuksessa, gradunteossa tai perhokalastuksessa.
Jos kirja haluaa saada lukijoiden huomion, pelkkä hyöty ei enää riittää. On nostettava hyöty toiseen potenssiin ja voimautettava lukija. Se tarkoittaa, että lukija saa kirjasta tunteen, joka kohottaa hänet arjen yläpuolelle. Siis antaa jonkinlaisia supervoimia. Helpoiten tämä tapahtuu tarinoiden ja työkalujen kautta.
Voimauttava kirja on hyödyttävä kirja korotettuna toiseen potenssiin. Se nostaa lukijan arjen yläpuolelle ja tarjoaa samalla konkreettisia työkaluja.
Kaikkein tärkein ominaisuus tulevaisuuden tietokirjassa on yllättävyys. Kun kaikkea on jo liikaa, mikään missä ei ole jotain ainutlaatuisesti uutta, ei liikauta. Yllättävyys on luonnollisesti osa jokaisen laadukkaan tietokirjan sisältöä. On ollut sitä aina. Mutta mitä, jos sen lisäksi tietokirja voisi yllättää myös muodollaan.
Sattuman rooli kirjan lukemisessa on kirjan käyttöliittymän vuoksi hankalasti toteutettavissa. Mutta jos kirjaan liittää jonkin toisen elementin, vaikkapa kortit, tilanne muuttuu. Jos korttien käyttöön liittyy lisäksi sattuman mahdollisuus, vielä parempi. Tietysti tämä muu elementti voi olla mikä tahansa: video, nettikartta tai patikkaretki.
Eri elementtien yhteiskäytön avulla lukukokemuksesta tulee yllätyksiä tarjoava elämys, jonka seurauksena ihminen tutkitusti myös paremmin oppii.
Tulevaisuuden tietokirja on siis:
Väitteeni on, että tulevaisuuden tietokirja tarjoaa lukijalleen sisältöä entistä yllättävämmin, syvemmin ja hauskemmin. Mitä mieltä sinä olet?
MAARETTA TUKIAINEN
TV-sarja 8 myyttiä työstä YLE TV1 ti 12.1. klo 19.30 alkaen sekä Yle Areenassa.
Twitter @Maaretta Instagram @maaru Internet www.maaretta.com