Epävarmuus ruokkii luovuutta

Elämme poikkeuksellisia aikoja. Samalla, kun koronavirus on herättänyt kollektiivista auttamishalua ja yhteenkuuluvaisuuden tunnetta, se on myös pakottanut meidät pysähtymään ja menemään itseemme. 

Meille terveille ja menestyneille viruksen aiheuttama poikkeustila voi osoittautua unilukkariksi, joka herättää meidät unesta, jossa tavallisessa arjessa kuljemme. Lukkarinpestin lisäksi korona on entisaikojen hovinarri, joka ilakoinnillaan pilkkaa ja paljastaa meidän kiireisten ja itsemme tärkeiksi tuntevien ihmisten elämän onttouden ja absurdiuden. 

Muutos ja epävarmuus ovat myrkkyä niille itsestäänselvyyksille, joille arkemme tavallisesti rakennamme. Voima ja varmuus katoavat. Korona riisuu meidät näistä lainavaatteista. Se palauttaa jokaisen ihmisen tavalliseksi kuolevaiseksi. 

Epävarmuus tekee meistä inhimillisiä

Tavoittelemme täydellisyyttä, sillä epävarmuus herättää meissä luontaisesti pelkoa. Siksi pyrimme kaikin keinoin peittämään haavoittuvuutemme. Kiiltävä pinta antaa tarvittavan suojan. Tämä on ymmärrettävää, sillä kukapa haluaisi satuttaa itseään altistumalla ulkomaailman iskuille. Suojautuessamme, menetämme kuitenkin jotain itsestämme.

Kun paljastamme oman epävarmuutemme, hämmennyksen ja sen, ettemme tiedä, olemme inhimillisiä. Tämän keskeneräisyyden näyttämisessä on jotain syvästi koskettavaa.  

Kaaos luovuuden polttoaineena

Kaaos tai kriisi on stressitilanne mutta se  myös luovan prosessin bensa. Kun varma tieto lakkaa, irtoamme arjen jähmeydestä ja paiskaudumme loputtomien mahdollisuuksien maailmaan. 

Kaaokseen heittäytyminen on luopumista kontrollista ja ja egosta. Vertauskuvallisesti luovan prosessin kaaos ja sen myötä tapahtuva irti päästäminen on kuin kuolemista. Kannamme tuhoutumisen riskiä voidaksemme luoda jotain uutta. Jos pystymme kestämään tätä epävarmuutta ja kaaosta, jotain uutta ja odottamatonta nousee esiin. 

Uusi ja radikaali idea ravistelee totuttuja rakenteita ja tuhoaa yleensä jotain entistä. Muutos aiheuttaa myös vastustusta. Niille, joille nykyisen rakenteen ylläpitäminen on tärkeää, uudet ideat ovat häiriöitä todellisuudessa. Ne ovat anarkismia, jonka leviämistä on hillittävä määräyksin, kielloin ja ehdoin. 

Kaoottisen tilanteen synnyttämät uudet ideat ja innovaatiot sekä niiden aikaansaama luova tuho ovat kuitenkin ajureita, joilla kuljemme kohti parempaa huomista. 

Kohti uutta normaalia

Pandemia ei ole leikin asia, eikä tämän kirjoituksen tarkoituksena ole hekumoida koronan aiheuttaman poikkeustilan mahdollisuuksilla. Yritykset kamppailevat olemassaolostaan, ja me kaikki näemme viruksen aiheuttaman taantuman vaikutukset vielä vuosia ympärillämme. Silti on toivottavaa, että kun koronaviruksen aiheuttama poikkeustila on aikanaan ohi, olemme hivenen viisaampia, inhimillisempiä ja empaattisempia. Kun olot taas normalisoituvat, meidän ei tarvitse sairastua taas vahvuuteen. 

Epävarmuus tarjoaa oivan mahdollisuuden harjoitella ihmisenä olemista ja toisten huomioon ottamista, läsnäoloa ja asioiden välitöntä kokemista. Brändeille koronaviruksen aiheuttama tilanne toivottavasti toimii katalysaattorina sille matkalle, jolle ne ovat lähteneet jo aiemmin: kohti vastuullista ja kestävää toimintaa. On nimittäin vaikea kuvitella, että sukeltaisimme ulos tästä kriisistä aivan kuin mitään ei olisi tapahtunut ja sama kulutusjuhla jatkuisi. Tulevaisuus kuuluu brändeille ja yrityksille, jotka paljastavat itsensä, ovat läsnä asiakkailleen ja kertovat avoimesti toiminnastaan – hyvässä ja pahassa.