Luovalla alalla yhteistyökumppaneiden kilpailutuksesta on tullut vakiintunut tapa. Julkisella sektorilla kilpailutus on jopa lainsäädännössä määritelty. Se ei välttämättä ole kuitenkaan paras tapa. Usein se on jopa huonoin.
Kilpailutuksen lähtökohta on selkeä: Määritellään projekti, johon tekijää haetaan. Halukkaat tai valitut toimistot lähettävät ehdotuksensa. Paras valitaan ja aletaan hommiin.
Prosessin hyödyt ovat ilmeiset. Se tuottaa vertailukelpoisia ehdotuksia, joista on helppo valita sopivin ja työ etenee sille asetetuissa raameissa. Aikataulu ja budjetti tekemiselle voidaan tarvittaessa suunnitella pitkälle etukäteen. Perinteisessä yritysmaailmassa nämä ovat suuria arvoja.
Muita, ei niin mairittelevia syitä kilpailuttamiseen, ovat epävarmuus ja osaamisen puute. Luovan suunnittelun ostaminen on vaikea laji. Pisteytysjärjestelmien kautta kuvittelemme, että teemme objektiivisen hyviä ratkaisuja. Päätökset on helpompi perustella organisaatiossa. Kilpailutuksella voidaan myös teettää toimistoilla ilmaista suunnittelutyötä. Sen työn hedelmät voidaan myöhemmin käyttää epäsuorasti, muodossa tai toisessa.
Kilpailutuksessa on kuitenkin monia haittapuolia. Tässä muutama:
Kilpailutus ajaa tekemistä herkästi myös kertaluontoisempaan suuntaan. Jokainen projekti kilpailutetaan ja yhteistyö toimeksiantajan ja toimistojen välillä rakennetaan aina uudestaan. Kun projekti on loppu, se helposti jätetään oman onnensa nojaan vaikka iteratiivinen tekeminen toisi pidemmän päälle paljon suuremmat hyödyt. Jatkuva kehittäminen pitäisi olla olennainen osa tekemistä.
Kilpailutus ruokkii helposti vanhanaikaista ajattelua, että maksajan ja tekijän suhde on hierarkkinen. Luovat projektit ovat parhaimmillaan pitkäkestoisia symbiooseja, joissa kaikki osalliset ovat samanarvoisia kumppaneita, jotka osallistuvat aktiivisesti prosessiin. Kumppanit tekevät asiakkaan kanssa yhteistyötä, jossa molemmat oppivat toisiltaan, sparraavat toisiaan ja kehittyvät.
Kumppanin valinta voi toki muistuttaa kilpailutusta, mutta kriteerit ja painopisteet ovat usein erilaiset. Kumppanin valinta muistuttaa hiukan hyppyä tuntemattomaan. Valinnassa keskitytään enemmänkin pehmeisiin arvoihin, henkilökemiaan ja työkulttuuriin. Osaamisen takuuna toimivat aikaisemmat työt.
Toimiva kumppanuus muistuttaa hyvää ihmissuhdetta. Se tekee parhaimmillaan elämästä helpompaa ja hauskempaa. Se antaa enemmän kuin vie ja yllättää välillä iloisesti. Tiukan paikan tullen se punnitaan ja huonojakin hetkiä sallitaan. Kumppanuus vaatii myös hoitoa ja jatkuvaa huolenpitoa. Monet pitkät suhteet väljähtyvät ja tekeminen on saman toistoa. Ja aivan niin kuin ihmissuhteet, myös kumppanuudet muuttuvat joskus niin huonoiksi, että on paras erota.